• 07.10.2016

Olen koko pienen ikäni etsinyt elämän tarkoitusta. Kateellisena kuunnellut tarinoita mm. urheilijoista jotka ovat löytäneet lajinsa jo ennen kouluikää. Helppohan se on menestyä parikymppisenä, kun on 10+ vuotta harjoitusta taustalla.

Itse olen tehnyt 18 vuotisen työurani aikana jokusta työtä. Olen ollut kaupassa töissä kärrypoikana, kassaneitinä, juomaosastolla hyllyjä täyttämässä. Elätin itseni jokusen vuoden soittamalla levyjä yökerhoissa ( ja pari vuotta risteilyaluksilla), sitten valuttamassa olutta samaisissa paikoissa, sitten tekemässä cocktaileja Helsingin parhaissa cocktailbaareissa. Lähdin Thaimaalaisen yökerhon vuoropäälliköksi töihin, koskaan aikaisemmin käymättä sillä puolen maailmaa. Olen tehnyt SaaS palveluita, myynyt taustamusiikkijärjestelmiä, tehnyt nettisvuja, suunnitellut ja konspetoinut erilaisia verkkopalveluita, toiminut startupin CTOna. Olin aikoinaan hilkulla ajatua divemasteriksi, aloittanut erilaisia budolajeja useampaan otteeseen ja nyt viimeisimpänä villityksenä laskuvarjohyppäämisen ja wingsuit-lentämisen myötä näen itseni tulevaisuudessa sponsoroituna, täysipäiväisenä action sports urheilijana. Blogin kirjoittaminen on ollut aina vähän hankalaa, joten aloitin nimeäni kantavan Youtube-kanavan, jonka kautta voin jakaa kokemuksiani.

Katsoin hiljattain Emilie Wapnickin TEDx talkin vuodelta 2015. Puhe otsikkoaan ”Why some of us don’t have one true calling” myöten on osuva omaan tilanteeseen ja tarina jota Emilie kertoo resonoi vahvasti omaan tekemiseen. Innostun helposti, lähden mukaan täysillä, mutta jossain vaiheessa kyllästyn ko. projektiin ja alan hakeutumaan kohti uusia uria.

Huomaan tarvitsevani jatkuvia haasteita. Elämäni on pyörinyt 2 vuoden sykleissä, tehtävät vaihtunut koska arki on alkanut maistua tasapaksulta. Tuo video avasi tietyllä tavalla silmiäni, olen alkanut ymmärtää itseäni entistä paremmin. Laajan rajoja rikkovan osaamisen kääntäminen rikkaudeksi ei ole helppoa, mutta peilaamalla kokemuksia ja oppeja toisesta ympäristöstä on auttanut ratkaisemaan ongelmia mitä erilaisemmissa tilanteissa.

Vuosi 2017 kolkuttaa ovella, on siis aika peilata tehtyjä töitä ja määrittää tulevaisuuden polku opitun pohjalta. Tarkkoja askelmerkkejä en suostu kiveen hakkaamaan, koska matka määränpäähän ei ole koskaan luotisuora.

 

Keskustelu jatkuu Twitterissä: @tombrunberg


Top